Sijoitus kauniimpaan arkeen

Nyt on lapsenlapsille ostettu perintökalleuksia. Nämä aarteet saavat luvan kulkea sukupolvelta toiselle.  Näitä Iittalan Taika-sarjan mustavalkoisia kahvikuppeja ei enää tahdo löytyä, mutta meillä kävi tuuri ja nämä löytyi tuosta lähikaupasta!

.

.

Monessa blogissa on ihania, keväisiä tulppaanikuvia. Minä liityn tähän joukkoon omilla tulppaaneillani, joille oli kyllä käynyt vähän huonosti koti nro2:ssa oleskellessani. Ruma ja nuupahtanut voi olla yllättävän kaunista.

.

Mainokset
Kategoria(t): kevät | Avainsanat: , | Kommentoi

Tervetuloa kevät!

Kevät ja ihana valo! Tulee halu saada väriä kotiinkin. Siispä kaivoin pitkästä aikaa kankaat esille ja pistin ompelukoneen surraamaan. Toivotetaan kevät tervetulleeksi!

.

.

Väkersin siis olohuoneeseen värikkään viirinauhan. Ohjeita löytyy muun muassa täältä (klik). Tuossa ohjeessa kankaat on vain leikattu kolmioiksi harkkosaksilla ja ommeltu kiinni nauhaan. Minä kuitenkin haaveilin viiristä, jonka kiinnittäisin kattoon niin, että sen molemmat puolet tulevat esiin. Ompelin siis aina kaksi kolmiota vastakkain, jotta molemmat puolet näyttäisi nätiltä.

.

.

Lopputulos on mielestäni hauska, mutta en osannut vielä päättää laitanko viirinauhan seinään vai kattoon kiinni. Mielipiteitä? Kumpi olisi parempi? Molemmissa on puolensa. Ehkä vähän aikaa makustelen asiaa ja kiinnitän nauhan lopullisesti vasta sitten.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Kategoria(t): askartelua, kevät, ompelukset | Avainsanat: , | 3 kommenttia

Otetaanko uusix

Pakko hehkuttaa parin viikon takaista löytöä! Nimittäin aivan ihanat tyynynpäälliset, jotka on tehty kierrätysmateriaalista. Spåralla pääsee hyviin uniin!

.

.

Tyynynpäälliset on siis tehty helsinkiläisessä Uusix-verstaalla. Verstaiden yksi tärkeä tehtävä on tarjota kuntouttavaa työtoimintaa työttömille helsinkiläisille. Sen lisäksi verstaiden toimintaa leimaa eettisyys ja ekologisuus; tuotteet tehdään käsityönä kierrätysmateriaaleista. Voiko parempaa konseptia ollakkaan, varsinkin kun lopputulos on näin hyvännäköinen!

.

.

Nämä aivan ihanat tyynynpäälliset on siis tehty Marimekon kankaasta, johon on painettu käsin Uusix-verstaiden omaa designia. Kankaat ovat kuulemma saatu lahjoituksena Maimekolta, ilmeisesti ylijäämäkankaita tms. Spårat on mielestäni aivan mahtavat! Löysin tyynynpäälliset Kyläsaaren kierrätyskeskuksen vieressä sijaitsevasta Uusix-kaupasta.

.

Kategoria(t): Löytö, vinkki | Avainsanat: , , | Kommentoi

Nautitaan kuumana

Täällä on yksi influenssan uhreista. Sairastellessa teetä on kulunut kuppi jos toinenkin. Sen lisäksi olen hörppinyt superjuomaa eli teen sijaan olen lisännyt kiehuvaan veteen runsaasti raastettua inkivääriä, hunajaa ja sitruunamehua. Tämä helpottaa oloa ja häätää pöpöt.

Kun huomasin, että flunssa on tulossa kävin ostamassa siis inkiväärin (joka maksoi hurjat 50 senttiä!) ja hunajaa. Muistin nimittäin, että työskennellessäni intialaisessa ravintolassa keittiön pojat tekivät vastaavanlaista juomaa, jos joku työntekijöistä oli tulossa kipeäksi. Keittelin siis tätä inkivääriteetä itselleni ja kannatti ilmeisesti keitellä, sillä minä, joka makaan helposti kuumeessa jopa viikon, olen jo kolmen päivän sairastamisen (ja korkean kuumeen) jälkeen yllättävän hyvävointinen.

Ylen nettisivuilla löytyneessä artikkelissa kerrotaan, että ”inkivääriä tulisi nauttia infektion kahden ensimmäisen vaiheen aikana. Ratkaisevia ovat ensimmäiset 10-20 tuntia, jotka määrittävät, mihin suuntaan infektio kehittyy”. Tuolta sivulta löytyy myös ohje inkiväärimehun tekemiseen.

Onneksi en ole joutunut sairastamaan kotona ihan yksin.

Tänään harmitti, ettei olo ollut kuitenkaan niin vahva, että uskaltaisin lähteä kävelylle. Ulkona oli kaunis talvipäivä. Sellainen, että taivaansinestä tietää kevään saapuneen. Ja kohta muuttolinnut taas palaa.

Kategoria(t): kevät, puput, vinkki | Avainsanat: , , | Kommentoi

Vintiltä voi löytyä aarteita

Vuosi sitten tähän aikaan en olisi voinut kuvitellakaan nykyistä elämäntilannetta. Arkeani on asua kahdessa eri osoitteessa, tehdä työtä, josta aiemmin uskalsin vain haaveilla ja rakastaa päivä päivältä enemmän.

Kulunut vuosi on antanut paljon, mutta myös ottanut. Vastoinkäymiset, pettymykset, ikävä, avuttomuus, mutta samalla myös riemu ja ilo, että olen uskaltanut, uusien voimavarojen löytyminen, oman itsensä opettelu. Vuodenvaihteen jälkeen istahdin alas ja pidin itseni kanssa palaverin. Mitä minä haluan? Millaisia asioita minä haluan? Mitä joudun niiden asioiden eteen tekemään? Suosittelen kaikkia välillä käymään pienen keskustelun itsensä kanssa. Sitä saattaa huomaamattaan salata itseltään asioita. Ne on piiilotettu jonnekin mielen perukoille. Hautautuneet vintille muiden tavaroiden alle.

Tämän keskustelun – tai sanotaanko pohdinnan, ettei kuulosta liian skitsofreeniselta – myötä minulle konkretisoitui muutamia asioita, joita kaipaan. Haluan esimerkiksi matkustella, nähdä maailmaa. Se jano, joka oli jo 16-vuotiaana, ei olekaan kadonnut mihinään. Vuosien aikana se on vain hautautunut johonkin, unohtunut vintille.

Tai yksi ihan konkreettinen asia, minkä halusin takaisin elämääni, on liikunta. Uuden elämäntilanteeni myötä ”en ole ehtinyt”, ”minulla ei ole ollut voimia” tai ”kaikki jumpat ja vastaavat on niin huonoon aikaan työvuoroja ajatellen”. No heitin nuo lausahdukset roskakoriin ja kummasti aikaa, jaksamista ja voimia on löytynyt. Ja kuten naistenlehdet meille opettaa, kun liikkuu jaksaa paremmin. Ovat penteleet oikeassa!

Voiko elämälleen tehdä to do -listan? Ehkä. Silloin ainakin ne itselle tärkeät asiat pysyisi mielessä ja niiden eteen tekisi töitä. Ei vain kulkisi päivästä toiseen sumussa, tietämättä itsekkään miksi.

Muutama päivä sitten kävelin töistä kotiin ja ilmassa tuoksui ensimmäisen kerran kevät! Tiedättekö, sellainen aurinkoinen pakkaspäivä, mutta samaan aikaan on lämpöinen löyhyilma. Linnutkin olivat innostuneet laulamaan ilmoille serenadin toisensa jälkeen ja pihatienoo raikui. Se oli kai lupaus kesästä, vaikka vintillä ikkunat ovat vielä jäässä.

Kategoria(t): To do | Avainsanat: | Kommentoi

Iloitsin itselleni rastaan

Satuin kuulemaan tammikuun alussa Eve Mannun ohjelman inspiroitumisesta ja pienistä asioista riemuitsemisesta. Mantu muistuttaa ohjelmassaan, että onnellinen on se, joka pienestä ilahtuu. Pienistä asioista kiinnostuminen, ilahtuminen ja riemuitseminen avaa silmät monelle, mikä muuten jäisi näkemättä.

Tänään kävellessäni töistä kotiin, mietin kuulemaani ohjelmaa. Kuinka tärkeää olisi muistaa joka päivä riemuita ihan niistä pienistä asioista. Se asettaa elämän oikeisiin mittasuhteisiin. Siispä kävellessäni aamuvuorosta kotiin, päätin etten menekään aamuvuoron jälkeisille päiväunille, vaan aion nauttia aurinkoisesta pakkaspäivästä. Aamuvuoro ei näyttäytynytkään enää mielessäni painajaismaisena aikaisena heräämisenä, vaan mahdollisuutena ulkoilla auringosta nauttien. (Jos rehellisiä ollaan, kyllä aamuvuoroon herääminen on painajaismaista, mutta päätin ilahtua siitä, että aamuvuoron ansiosta pääsin töistä pois normaalia aikaisemmin!)

Ilahdu, riemuitse, inspiroidu, nauti, ole ennakkoluuloton ja avoin! Minä riemuitsin auringosta. Ilahduin palauttaessani kirjastoon kirjat, sillä samalla löysin hyllystä Riikka Pulkkisen ”Totta”, joka minulla on lukematta. Nautin siitä, ettei minulla ollut kiire mihinkään. Inspiroiduin kiivetessäni korkean mäen päälle, jolta näkee kattojen ylitse. Iloitsin, että uskalsin kiivetä kalliolle, vaikka reitti oli liukas.

Mutta koko kävelyn paras anti tuli kun olin jo lähes kotiovella. Huomasin naapurin lintulaudalta lennähtävän puuhun mustarastaan. Mustarastaasta tuli yksi lempilinnuistani viime keväänä, kun pyöräilin aamuisin keskuspuiston läpi töihin mustarastas-kuoron saattelemana. Päätin siis seurata, mihin mustarastas on matkalla ja sehän palkitsi minut!

Aion pitää silmät auki ja mielen avoimena seuraavallakin kerralla!

Kategoria(t): Aika, Hengähtäminen, Löytö, luovuus | Kommentoi

Muutamia huomioita tauolta

Blogi on ollut muutaman viikon talvitelakoilla, mutta nyt on taas hyvä jatkaa siitä, mihin jäätiin. Päivä alkaa pidentyä, valo lisääntyä ja kevät on kohta jo täällä! Tänään oli niin hieno lupaus kevään kirpeistä, aurinkoisista pakkaspäivistä, että melkein lämmitin jo Airamiin kaakaot ja kaivoin murtsikat esiin. Mutta sitten piti mennä töihin.

Ennen kuin suuntaan katseeni taas tulevaan, haluan jakaa muutaman huomion tauolta.

Oli joulu (pahoittelut, että nostan tämän esiin nyt, kun kaikki ovat saaneet juuri ja juuri unohdettua sen). Se oli hektinen, jopa väsyttävä, mutta samalla lämmin, rikas ja voimaannuttava.  Paljon uusia tunteita, kokemuksia, haasteita, iloja ja joskus vähän surujakin.

Sain ennen joulua uusia koruaihioita ja olen väkertänyt koruja aina mahdollisuuden tullen. Huomasin myös, että korujen tekeminen ei ole mitään ”teenpä tätä vartin” -hommaa. Terrorisoin ruokailuhuoneen pöytää useamman viikon levitettyäni kerran koruntekevälineeni sille.

Yksi uusi lempiaiheeni ovat olleet napit! Kirpputoreilta mukaani on lähtenyt erilaisia nappikokoelmia. Vielä on hämärän peitossa, mihin ne kaikki päätyvät. Voiko käydä nappikauppaa itsensä kanssa?

Nostalgiahetkiä, kun muistelin äidin nappipurkkia vaatehuoneen kolmannella hyllyllä. Se oli läpinäkyvä muovipurkki, jossa rivi punaisia kukkia (hyvin retro) ja punainen paksu kansi. Muistan sen tunteen, kun ruuvasi kannen auki ja upotti pienen kätensä nappeja täynnä olevaan purkkiin.

Ja ennen joulua oli sitten myös tämä…

Kategoria(t): Aika, askartelua, Korut | Kommentoi

Vapaapäivän fiilistelyä

Tänään haaveilin taas pienestä tutustumiskierroksesta kodin nro2 tuntumassa, mutta sää oli sen mukainen, että pikainen käynti läheisessä kyläkaupassa sai riittää. Mutta mikä kyläkauppa sieltä löytyikään!

Kyläkauppa Kumpuodista löytyi muun muassa aitoja 50-luvun vintage joulupaperiliinoja. Aivan mahtavia, mutta taivaalta tulevan loskan vuoksi päätin jättää paperisten joululiinojen oston toiseen kertaan. Mutta ihana löytää keskeltä kaupunkia vanha kunnon kyläkauppa. Olihan siinä tunnelmaa – ja tarjolla sekä luomua että lähiruokaa.

Vapaapäivän iloksi päätin ottaa ompelukoneen pitkästä aikaa esille ja jotainhan siitä syntyikin. Kirpputoreilta löytyneet pöytäliina ja verho saivat uuden elämän meikkipussukkana. Olen oikein tyytyväinen tulokseen, mutta joku voisi tulla nyt siivoamaan nämä sotkut lattialta. Oma ompelunurkkaus olisi aika kova juttu.

Olen päässyt käymään vasta yksissä joulumyyjäisissä, josta mukaan lähti kudottu kisu neljällä eurolla. MJAU!

Kategoria(t): Löytö, ompelukset | Avainsanat: | Kommentoi

Säästetään vähän seuraavallekin kertaa

Joulukorttiaskartelut levällään pöydällä, puolikas piparitaikina jääkaapissa, kiiltokuva-pukit tiskikoneen päällä odottamassa pääsyään paraatipaikalle, kuusi juhla-asuaan vailla olohuoneessa, laatikoittain joulukoristeita siellä täällä. Ja varovainen kysymys: ”Millon tuut seuraavan kerran?” Tämä jäi taakse, kun tänään pyyhälsin lentokentälle. Itkuhan siinä tuli.

 

Tämän hetkinen elämäntilanteeni on hankala. Perhe toisaalla, työt toisaalla. Vaikka rakastan työtäni, on varsinkin näin joulun alla raskasta lähteä pois kotoa parin päivän vapaan jälkeen. Ja miksikö? Koska minä olen henkeen ja vereen jouluihminen!

Rakastan joulua, sen valmistelua, odottamista, sitä jännitystä jouluaattona. Tämä kaikki tulee toki lapsuudesta. Lapsuudenkodissani joulu oli yksi tärkeimpiä juhlia. Silloin koko perhe kokoontuu yhteen, joulua tehdään yhdessä, ollaan vain ja nautiskellaan. Joulussa on jotain maagista. Muistan kuinka lapsena jokaisena aattoyönä hiivin keittiöön katselemaan jouluvaloja, kun muut jo nukkuivat. Keittiä oli täynnä lämpöä ja tuoksuja.

Kotoa pois lähteminen on aina vaikeaa, mutta nyt se on ollut jotenkin kaksin verroin vaikeampaa. Kodin ja perheen merkitys korostuu jouluna. Minusta on ihana tehdä lasten kanssa joulupuuhia, koristella taloa, odottaa joulua. On aivan mahtavaa katsoa, kun lapset vaikkapa hiiren hiljaa keskittyvät askartelemaan joulukortteja. Se tekemisen riemu: ”Kato millanen tästä tuli!”

No tänään kotiin jäi aimo määrä joulupuuhaa seuraavia vapaita odottamaan. Kuusi kuulemma sai illalla juhla-asunsa ylleen ja piparitaikina pakastettiin leivottavaksi ensi kerralla. Kyllä kait se joulu sieltä vielä tulee.

Olisi mukava kuulla, miten muilla valmistaudutaan jouluun? Meillä kuusi tuotiin jo aikaisessa vaiheessa sisälle, jotta siitä ehditään nauttia täysin siemauksin. Koristellaanko teillä vasta jouluaattona vai aloitatteko joulun vieton jo monta kuukautta etukäteen? Vai meneekö joulu siinä kuin mikä tahansa viikonloppu?

Kategoria(t): Aika, askartelua, Hengähtäminen | Avainsanat: | 2 kommenttia

Joka kuukausi on ihan movember

Sain perjantaina meren tuolta puolen odotetun paketin! Nyt meillä voi olla joka kuukausi movember.

Henkilökohtainen suosikkini on nämä kiemura-viikset. Jos olisin mies, kasvattaisin tällaiset ja vahailisin niitä aina aamuisin. Koska olen nainen, ratkaisen asian tekemällä itselleni teemaan sopivan kaulakorun!

Saa noita pojatkin roikottaa kaulallaan, jos ei omat viikset kasva. Ja vaikka kasvaisikin!

 

Kategoria(t): askartelua, Korut, To do | Kommentoi