Aina matkalla jonnekkin

Viimeisen puolen vuoden ajan olen saanut istua enemmän kuin tarpeeksi lentokentillä, lentokoneissa, busseissa matkalla lentokentälle tai sieltä pois – toisin sanoen aina matkalla jonnekkin. En voi väittää tottuneeni vielä tähän matkusteluun. Aina tuntuu haikealta lähteä. Tänään jouduin jättämään toiseen kotiini muun muassa nämä kaverit – sukkapuikollahan voi vaikka vahingoittaa koneen miehistöä…

Kaikki se matkustamiseen käytetty aika tuntuu hukkaan heitetyltä erityisesti siksi,  etten pysty tekemään silloin juuri mitään.  Toki voin lukea kirjaa, lehteä tai nauttia muuten vain pelkästä olemisesta. Mutta kun minä tahdon tehdä, enkä vain olla. Olisi edes kutimet mukana, mutta ei! Pääkään ei tuntuisi niin raskaalta, kun kädet saisivat tekemistä, ei tarvitsisi miettiä, että nyt sitä taas mennään.

Joku perheellinen totesi minulle, että olisipa mahtavaa, jos hänkin saisi noin paljon aikaa pelkkään olemiseen, minkä minä saan matkustellessani. Ehkä minulla onkin vääränlainen suhtautuminen tähän pakotettuun matkustamiseen. Pitäisi osata nauttia siitä joutenolosta, eikä välittää siitä, että käytän päivästäni aimo osan väsyttävään odottamiseen, paikallaan istumiseen, tekemättömyyteen. Hatunnosto teille kaikille, jotka pystytte nauttimaan viikottaisesta matkustamisesta kaupungista toiseen. Mutta vaihtoehtoja ei liene, kun työ on toisaalla ja perhe toisaalla. Kun palaan taas seuraavan kerran kotiin minua odottaa siellä siis laatikollinen lankoja. Sormet syyhyävät, pitäisi päästä jo tekemään.

Eilen puput saivat riemukseen uuden lelun – vessan vanhan maton! Matto koki kovia pesukoneessa ja puput saivat siitä repimismaton. Ja kun tätä riemua yritettiin ikuistaa, saatiin taas todeta, että kahden mustan kanin kuvaaminen on täyttä tuskaa. Jos kuvat eivät ole epätarkkoja, niin pupuista ei saa mitään selvää mustuudessaan. No, Eetu suostui seisahtamaan lopulta pitkän kuvaussession aikana edes kerran paikalleen.

Tultuani tänään takaisin kotiin nro 2, tein pientä inventaariota korupuolella ja huomasin, että olin unohtanut laittaa parit korvikset näytille. Nämä pitäisi lisätä tuonne Tuotteet -välilehdelle, kunhan saan aikaiseksi.

Mainokset
Kategoria(t): Aika, Korut, Korvakorut, Kutominen, Uusi tuote. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Aina matkalla jonnekkin

  1. Maija sanoo:

    Ihana blogi!
    Kuulin jostain, että puusta tehdyt puikot (bambu) saa ottaa lentokoneeseen. Ostin vähän aikaa sitten puiset sukkapuikot ja niillä on tosi hyvä kutoa, kun ne on kevyet ja ne ei hiostu.

    • Free Rabbit sanoo:

      Kiitos Maija kommentista 🙂 ja vinkistä!
      Munpa pitää siis hommata tollaset bambu-puikot, et saa jouluks pehmeät paketit valmiiksi. Oon kuullu jostain muualtaki, että ne bambusta valmistetut sukkapuikot on hyvät. Seuraavana palkkapäivänä heti ostoksille!

  2. Maijja sanoo:

    Oot kerrassaan ihana ihminen ❤ Laitoin sulle postissa kiitokseni, mutta se ei ole varmaankaan vielä saapunut. Rakastan mun Ruususia 🙂 (Mulla on jännä tapa nimetä joitan esineitä, esim. kamerani nimi on Armas.)
    Teetkö koruja tilauksesta? Tuossa ylemmässä kuvassa olevat pääskykorvikset, olisko sulla samanlaisiin materiaalit? Tekisitkö tilauksesta mulle sellaiset?
    Tai jos sulla on vielä nuo kuvan korvikset ja maltat myidä ne, niin hinnan, postarit ja tilnumeron voi laittaa mun sähköpostiin 🙂

    • Free Rabbit sanoo:

      🙂 mukava kuulla, että olivat mieleiset ruususet! Pääskysiäkin pitäs kyllä vielä löytyä, mä tarkistan ja laitan sulle mailia! Mä näitä koruja värkkäilen itelle ja tutuille ja jonkun verran myytäväksikin. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s