Väärällä taajuudella?

Alan olla koko ajan varmempi siitä, että ihmiset on asennettu eri taajuuksille. Jokaisen kello käy omaan tahtiinsa. Toisen tunti on toisen vartti. Vai onko se sittenkin vain jonkinlaista saamattomuutta? Se, että tuntuu, ettei aika tahdo riittää mihinkään.

Toiset käyvät töissä, hoitavat perheen, kestitsevät vieraita, tekevät käsitöitä, remontoivat taloa ja urheilevat säännöllisesti. Ja mieluiten he tekevät tämän kaiken yhden päivän aikana, ihan vain siinä ohimennen. Itse aloitan jotain ja pian huomaan, että vartti on muuttunut tunniksi ja pari tuntia vierähtänyt siinä tuumatessa.

Jotenkin viime päivinä on tuntunut siltä, että pitäisi osata enemmän hengähtää. Mutta se on vain niin vaikeaa, kun tekemättömien ”töiden” lista on niin pitkä. Ehkä sellaista listaa ei pitäisi ollakkaan? Ja siis kun puhutaan tekemättömistä töistä, tarkoitan nimenomaan sitä pitkää listaa pikku-näperryksistä, askarteluista, käsitöistä, projekteista, kaikenlaisista puuhista. Mielestäni Kolmannen kerroksen Jenni on tiivistänyt asian mainiosti: ansiotyö haittaa harrastamista.

Ulkona pauhaa lähes syysmyrsky, mutta sellainen leppeä. Pieni kävely teki terää, aivot saivat tuulettua oikein kunnolla tuossa syysmyräkässä. Intoa riittäisi kaikenlaiseen, mutta aika tahtoo loppua kesken. Silloin lienee parempi vain hengähtää, laittaa kaikki hetkeksi sivuun ja mennä ulos kävelemään.

Mainokset
Kategoria(t): Aika, Hengähtäminen, To do. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s