Se ei ole ohi!

.

Tuoksuttelin eilen tuulta ja olin muka haistavinani syksyn. Pöh! Ei käy! Aurinko möllöttää vielä taivaalla, keppihevosilla pääsee ja lehdet puissa on vihreät.

.

.

Jos ei muuta, niin yritän muistaa tämän kirjoituksen, jonka ohi kuljen päivittäin. Berliinissä en ole vielä päässyt käymään, mutta hyvä tietää, että siellä se on aina, vaikka kesä loppuisikin. Eikä kaikkea tarvitsekaan tehdä yhdessä kesässä. Ja kun kesä ei ole vielä edes ohi!
.

Kategoria(t): Hengähtäminen, To do, Uncategorized | Yksi kommentti

Älä koskaan sano ”ei koskaan!”

Lyhyt taustoitus hankinnalleni, jonka tänään tein (varoitus: first world problems). Lomareissulla hurahdimme mutteripannussa keitettyyn kahviin ja päätimme hankkia kotiinkin tuollaisen kapistuksen. Taannoin siis marketista viikonlopun ruokaostoksia haaliessamme katsastimme kattilaosaston, josko sieltä olisi mutteripannu löytynyt.

Olihan siellä ja oikein kahdenlaisia! Hieman kalliimpi, hillitty, hopeanvärinen peruspannu ja halvempi, railakkaan vaaleanpunainen Hello Kitty (!) -mutteripannu. Minä totesin saman tien, että millään Hello Kittyllähän meillä ei kahveja keitellä. Jätimme sillä kertaa pannun ostamatta.

Tänään suuntasin samaiseen markettiin ja ajattelin yllättää mieheni ostamalla viimeinkin  sen mutteripannun (kahvi on ollut jo kaapissa odottelemassa).

Noh, kuinkas siinä sitten kävikään.

.

Hello Kitty -mutteripannu oli tarjouksessa ja sen hinta oli vain murto-osan toisen pannun hinnasta. Siispä meillä todellakin keitellään Hello Kittyllä kahveja.

.

.

Uusi pannumme on siis pinkki kuin barbie ja vaatii aikamoista totuttelua. Toivottavasti sillä edes keittää hyvät kahvit. Sinällään värissä ei ole vikaan, tuohan on suorastaan hulvaton, mutta kun… Se ei oikein ole meidän tyyliä.

Se voisikin itse asiassa olla seuraavan postauksen aihe, nimittäin tyyli ja kuinka hukassa se tuntuu välillä olevankaan. Olen niin kateellinen monille bloggaajille, joiden koti on ihanan huoliteltu ja yhtenäinen. Samaan aikaan olen myös kateellinen niille, joiden koti on ihanan boheemi ja värillä kyllästetty. Siitä se oman tyylin ongelma taitaa syntyäkin, kun tahtoisi pikkuisen kaikkea.

Pinkkipäissäni ostin kisulin kaveriksi vielä värimaailmaan sopivia Ivana Helsingin servettejä.

.

.

Tervetuloa siis kahville, Kitty keittää kolmelle kerralla!

.

Kategoria(t): Kahvittelua, Löytö | 4 kommenttia

Kahvilla Amélien kanssa Zagrebissa

Uusi viikko on hyvä aloittaa muisteluilla ja antamalla lupaamani kahvilavinkki. Olimme siis toukokuussa parin viikon reissulla ja viihdyimme Kroatian pääkaupungissa muutaman päivän. Kroatia on tunnetumpi rannikostaan, mutta minusta Zagreb oli näkemisen arvoinen. Ja sieltä löytyi reissun lempikahvilani: Amélie!

.

.

Amélie oli kuin söpöydessään aivan mahtava. Kahvila löytyy keskeltä kaupunkia kauniin kaksitornisen kirkon juurelta.  Muistaakseni luin jostain kirkon olevan nimeltään ”Katedrala Marijina Uznesenja” ja suomeksi samainen kirkko löytyi nimellä Pyhän Markuksen kirkko.

.

.

Reissun parasta antia oli istua pitkiä aikoja kahviloissa, lukea kirjaa ja nauttia kiirettömyydestä. Ja mikä parasta, Kroatiassa eivät kahviloiden hinnat hirvittäneet. Kaksi lattea ja leivonnainen taisi lähteä helposti alle viidellä eurolla.

Näitä söpöjä (ja huokea hintaisia) kahviloita soisi löytyvän enemmän Suomestakin. Ainakin joissakin kaupungeissa olisi vielä petrattavaa kahvilakulttuurissa, kun kahvilavalikoima supistuu illan tullen kahteen.

.

.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin; voi ihana toukokuu ja Amélie!

Kategoria(t): Hengähtäminen, Kahvittelua, kevät, Löytö, vinkki | 2 kommenttia

Kaninkolossa maailmaa paossa

Kaninkolon väki on taas pitkästä aikaa näppäimistön ääressä ja blogipäivitysten parissa. Hiljaiselon aikana on lomailtu ja nautiskeltu. Elämäni ensimmäinen kesäloma! Lomalta on luvassa ainakin pari matkapostausta. Vinkki muun muassa ihanasta kahvilasta Kroatian Zagrebissa.

Nyt olen kuitenkin ollut jo muutaman viikon tiiviisti kotona Kaninkolossa. Eilen illalla aurinko helli terassilla iltateen aikaan. Juhannuskoivujakin virittelin. Hieman pienemmässä mittakaavassa kuitenkin kuin lapsuudenkodissani, jossa juhannuskoivut – siis koko puu – kaadettiin ja pystytettiin ulko-oven pieleen.

Minulle riittää nyt alkuun muutama oksa maljakossa. Olisi mielenkiintoista kuulla, mistä koko juhannuskoivu-perinne on saanut alkunsa.

Oman osansa oksistosta saivat tietenkin Kaninkolon kaunokit. Sekä haapa että koivu maistuivat näille sankareille mainiosti.

No niin, tyhjän blogi-artikkelin -kammo on nyt selätetty ja Kaninkolon kesäkausi avattu. Toivon, että suhteellisen kiireisen kevään jälkeen minulla olisi taas paremmin aikaa tehdä päivityksiä. Luvassa siis ainakin pari matka-artikkelia ja – TADAA – uusia koruja! Haaveenani on tänä kesänä päästä joku päivä torille kokeilemaan onneani korujen kanssa. Vielä en vain ole päättänyt, että minne torille ja milloin, mutta paljon työtä on siis luvassa.

Nainen villasukissaan lupaa jatkaa haaveiluaan ja raportointiaan!

Kategoria(t): Aika, Free Rabbit, Hengähtäminen, Korut, puput, To do | Kommentoi

Kevättä rinnassa (toim.huom. sisältää pörröeläimiä)

Puput pääsivät tänään parvekkeelle nauttimaan auringosta ja kevättuulesta. Ja kyllä ottivat ilon irti, varsinkin Eetulta nähtiin muutamia mahtavia onnenloikkia.

Aluksi otettiin pitkän talven jälkeen ihan vaan tuntumaa terassiin.

.

Vähän nuuskuteltiin kevättuulta.

.

Ja sitten otettiin ilo irti!

.

.

Ja kyllähän se vaan ulkoilun jälkeen sitten väsytti.

Kategoria(t): Free Rabbit, kevät, puput | 2 kommenttia

Puutarha-meditaatiota

”Jos haluat olla päivän onnellinen, juo itsesi humalaan. Jos haluat olla vuoden onnellinen, mene naimisiin. Jos haluat olla koko elämän onnellinen, aloita puutarhan hoito.”

– kiinalainen sananlasku –

.

En voi väittää olevani mikään varsinainen viherpeukalo, mutta tänä keväänä olen nauttinut pihapuuhista. Haravoin kämmenet rakkuloille ja istutin orvokit penkkiin, vaikka on vielä liian kylmää.

.

Naimisiin en ole vielä päässyt, humalassakaan ei voi koko ajan olla, eli puutarhan hoito toimii oikein hyvin.

E

.

Etelässä ruoho puski vihreänä esiin jo pari viikkoa sitten. Neiti kevät, kuinka sua kaipasimme, talven yli odotimme.

.

Kategoria(t): Hengähtäminen, kevät, puutarha | 4 kommenttia

Hallelujaa, koruja!

Sain pari viikkoa sitten uusia materiaaleja koruihin. Paketista löytyi muun muassa rusetteja, joita tulikin tukittua vaikka mihin. Punahilkka-korvakoruista tuli aika hauskat.

.

.

Ja tämä medaljongikin sai oman rusettinsa.

.

.

Ja näin pääsiäisen hengessä saanen esitellä omat lempparini: ikonit! Nämä olivat niin mahtavia, että riemunkiljahdukset kuului varmaan naapuriin asti, kun kaivoin paketista setin äiti Mariaa ja Jeesusta. Ihanan kitschiä! Näistä tulee ainakin parit korvakorut ja mahdollisesti pieniä yksityiskohtia rannekoruun. Suunnitelmissa on ainakin hieman rukousnauhan tyylinen musta rannekoru.

.

.

Olen tehnyt uusia koruja aina mahdollisuuksien mukaan. Pitäisikin päivittää tänne sivuille paremmin uusia malleja.  Pohdinnassa on ollut myös osallistua joihonkin myyjäisiin tai mennä vaikkapa kirpputorille (esim. Valtteri) korusetin kanssa. Omat nurkat alkavat käymään ahtaaksi.

 

 

Kategoria(t): Free Rabbit, Kaulakorut, Korut, Korvakorut, To do, Uusi tuote | Avainsanat: , , , | 2 kommenttia

Pääsiäinen

Koska olen varsinaiset pääsiäisen pyhät töissä, viikonloppu meni jo nyt pääsiäistunnelmissa. Talon puolesta löytyy pääsisäispuput.

.

.

Virpojat olivat askarrelleet jo hyvissä ajoin mummon kanssa virpomisoksia. Oksissa käytettiin kestävän kehityksen nimissä vanhoja pääsiäiskoristeita ja edellisvuosien oksista irrotettuja höyheniä.

.

.

Minulla on mennyt monta vuotta tottua siihen, että suunnilleen kaikkialla muualla, paitsi Kalajoki-Kokkola akselilla, käydään virpomassa jo palmussunnuntaina. Meillä päin trullit tulivat virpomaan lankalauantaina, eli vasta viikon päästä. Ja paino sanalla trullit. Ei mitä tahansa pikku-noitia, vaan trulleja, joita sitten pelotellaan pois – kuten muitakin pahoja henkiä – pääsiäiskokoilla. Tänä vuonna onneksi muistin varata virpojille karkkia oikealle päivälle.

.

.

Hyvää pääsiäistä kaikille jo etukäteen!

Kategoria(t): askartelua, kevät, puput | Avainsanat: , , | Kommentoi

Kyllä minä mieleni niin pahoitin

Älä osta kukkia marketista! Ne saattavat olla halvempia, mutta mitä halvasta on opittu? Halpa on usein huonoa. Älä siis osta kukkia marketista. Älä edes siitä osuuskaupasta, jonka vihreä kortti lompakossa kertoo, että olet asiakasomistaja.

Minä siis ostin tuosta lähikaupasta, S-marketista, ihanan tulilatvan. Tai siis ihana se oli siihen asti, että otin pois paketista. Kauniiden kukkien alta paljastui tällainen.

.

.

Mitä lie tapahtunut, ehkä liikaa vettä tai kukkaan oli iskenyt home tai sieni. Varsi oli aivan mätä ja lehdet tippuivat kosketuksesta.

.

.

Kyllä minä sitten mieleni niin pahoitin ja samalla päätin, että ei enää markettikukkia meille. Vaikka täytyy sanoa, että urheasti kukka yritti kukoistaa mädästä varresta huolimatta.

.

Kategoria(t): kevät, vinkki | Avainsanat: , | Kommentoi

Oulun parhaimmistoa! (Velikin sai kahvia juodakseen)

Asuminen kahdessa kaupungissa on jakanut myös elämäni kahteen osaan. Toisaalla tehdään töitä, toisaalla ollaan vapaalla. Vapaapäivät kuluvat usein ystäviä nähden ja kahviloissa istuskellen. Koti nro1 sijaitsee Oulussa ja Oulun kahvilakulttuuri on onneksi piristynyt parin viime vuoden sisään uusien kahviloiden myötä. Oma henkilökohtainen suosikkini on piskuinen Kofeiinikomppania Pakkahuoneenkadulla!

..

.

Kofeiinikomppaniassa onnistuttu luomaan (liikaa yrittämättä) välitön, kotoisa tunnelma, jota niin monet kahvilat koettavat tavoitella. Omaperäiset kierrätysideat sisustuksessa saavat hymyn huulille ja vaihtuvat näyttelyt ovat aina plussaa. Ja ne kahvit! Ja teet! Hyllyistä löytyy ties minkälaista sorttia ja olo on kuin lapsena irtokarkkiostoksille mennessä. ”60 pennillä merkkareita ja 80 pennillä tuttifrutteja.”

.

.

Tänään pikkuveli sai kahvia juodakseen.

.

.

Kofeiinikomppania on siis alunperin Oulun kauppahallissa ollut kahvi ja tee -putiikki. Pakkahuoneenkadulle perustettu kahvila on toiminut nyt ehkä vuoden päivät (?). Pääpaino on hyvässä kahvissa ja teessä, mutta pientä herkkuakin tiskistä löytyy.

.

.

Ainoat miinuspuolet paikassa on kahvilan pienuus (joka on toisaalta osa kotoisaa tunnelmaa) ja se, ettei kahvila ole arkisin auki kuin kuuteen ja lauantaisin vain neljään. Odottamaan jäädään myöhäisempiä aukioloaikoja, täällä on ainakin yksi asiakas, joka lupaa tulla illallakin käymään.

 

 

Kategoria(t): Aika, Hengähtäminen, vinkki | Avainsanat: , | Kommentoi